Kuuluuko kummia?

No kyllä kuuluu! Kummihevosprojekti on vierähtänyt mukavasti käyntiin. Meillä on kummikohteina kolme ala-asteen luokkaa ja Sarapihan vanhuspalvelut. Koululle on tehty pienet videotervehdykset kunkin luokan kummihevosista. Sarapihassa kävimme Sanin kanssa vierailemassa. Vierailusta oltiin niin iloisia, että kiitettiin oikein julkisesti KMV-lehden yleisöpalsatalla. Tarkoitus Sarapihassa on vieralla vielä uudelleenkin :)
Sani käyttäytyi oiken mallikkaasti paikan päällä, vaikka matkalla oli kaikenlaista jännää. Sania kovasti matkalla ihmetytti myös se kun ei ihminen ollutkaan ratsailla vaan talutti pitkin tienposkia. Perille päästiin kumminkin.

Muutenkin toimintaa tallilla on ollut mukavasti. Mäntän Ratsastajien järjestämissä Halloween hipoissa oli toistakymmentä henkeä viettämässä iltaa.

Kannattaa muutenkin tsekkailla kotisivujen kalenteria, viikonloppuisin tarjolla yhtä sun toista valmennusta, tuntia, maastoa....ym

Tallilla tapahtuu kummia!

Syksy alkaa pikkuhiljaa näkymään luonnossa ja illat pimenee, tämä saa tallilla tapahtumaan kummia. Seppälässä on kautta aikojen kerrottu kummitusjuttuja ja näin syksyn tullen Seppälän kummitus on innostunut tekemään pikku temppuja, yksäri tallillissa radio menee päälle ja sammuu itsestään, Iituli karkasi yöllä varmasti lukitusta karsinasta järjestelemmään tallia uudeleen ja Hemuli joutui päivällisen pilan kohteeksi ja sai heinäkasan selkänsä päälle. Jännityksellä odotellaan mitä kummaa seuraavaksi tapahtuu!

Seppälässä on myös vähän toisenlaisia kummia...tai siis kummeja :)

Nimittäin kummihevosia! Me olemme on mukana kolmen tuntihevosen voimin Suomen hippos ry:n, SRL:n ja Hevosalan keihittämiskeskus Hippoliksen yhteishankeessa, jossa " levitetään hevosen tuomaan lämpöä ympärillemme "

Kummikohteena meillä on Koskelan ja Savosenmäen alakoulun luokkia ja Sarapihan vanhuspalvelut. Kummihevoset lähettävät kummikohteilleen neljän kuukauden ajan terveisiä, kertoo arjestaan ja kuulumisistaan. Kummihevostoiminnasta kerron enemmän myöhemmin lisää kunhan saadaan projekti kunnolla käyntiin!

Perhepäivä

Lauantaina vietettiin Mäntän Ratsastuskoulun perhepäivää, silloin vakiotuntilaiset saivat kutsua perheenjäsenensä, tätinsä, setänsä tai kummin kaiman kaverin kokeilemaan ratsastusta hyvin edulliseen hintaan.

Muutama ryhmä saatiin kasaan ja voi sitä onnea ja varsinkin äitien iloa, jotka yleensä katselevat kentän laidalta kun tyttäret ratsastavat ja itse kaihoisasti haaveilevat paluusta ratsastuksen pariin. Taisipa käydä niin, että enää ei kentän laidalla katsominen riitä!

Viikonloppuna myös kaappila sai uuden ilmee! Nyt on taas siistiä ja valoisaa! Vielä on hieman kesken taukotuvan ja uuden toimiston remontti, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala valmistumaan.

Onko tästä menny poneja?

Huhhuh! Onpa ollut mielenkiintoinen alkuviikko! Sunnuntaina Seppälään saapui ihastumaan tai vihastuttamaan vanha tuttu poni, Sholva, joka on tuntihommia koululla tehnyt 2011 - 2013. Tuntihevoseksi liian haastavana myytiin pois ja nyt muutaman vuoden maailmaa kiertäneenä Riina S. ponin kävi itselleen hakemassa.

Sholva pisti heti maanantai-iltana ranttaliksi ja karkasi tarhasta ja päätti paukkasta katoksen kautta yläkentälle tunnille mukaan! Siinäpä oli tumpuloilla ja ratsastajilla ihmettelemistä, että mitä täällä tapahtuu. Onneksi kumminkin hevoset pysyivät jollainlailla hanskassa ja tuntilaiset, ainakin suurin osa kyydissä! Poni pääsi sisälle rauhoittumaan ja tunnit jatkumaan.

Tiistai-aamuna Sholva päätti lähteä aitojen läpi katsomaan kavereita ja siirsi omatoimisesti itsensä tarhaamaan Ressun ja Kössin kanssa. Hetkenpäästä poni taas hävinnyt, eikä sitä näkynyt missään! Sini juoksenteli ympäri Seppälän mäkeä ja kysäs jo ohikulkijoitakin, että "Ootteko nähnyt tästä menevän yhtä ponia", ei ollut näkynyt, mutta hyvin hämmentyneen tai kauhistuneen näköisiä ilmeitä kysymys sai aikaan. Noh, Sholva löytyi tallista kaurakoneelta... Taas tarhan vaihto ja saman tien tuli lankojen läpi... arg... ehkäpä suosiolla sitten Kössin ja Ressun kanssa tarhaamaan jos vaikka kavereiden kanssa pysyisi aitojen sisällä. Arvatkaas pysyikö? No, ei kauaa! Kössi lähti töihin, niin silloin Sholvan mielestä pitää muidenkin lähtee ja ensin lähti Ressu tarhasta ja Sholva perässä ja pääsi illaksi talliin seisomaan,

Keskiviikkona Sholva laitettiin lautatarhaan ja Brianna lapsenvahdiksi, siellä on nyt pysynyt. Mutta, mutta.... mitäs sitten tapahtuikaan, eipä tarvinnut odottaa edes puoleen päivään kun taas oli hevoset karussa! Sini huomasi, että Hellu ja Ego on lähtenyt laitumelta naapurin pihaan ja äkkiä ne sieltä kiinni ja kivilaitsalle ja kipin kapin kohti laidunta katsomaan onko neljänsuora ja Vilkas vielä tallessa! Ei tarvinnut edes sinne asti ehtiä kun joku ihan rouva ajoi autolla tallin pihaan ja sanoi, että teidän hevoset ovat tuolla ohrapellolla! Sini hälytti Emilian mukaan ja tämä rouva tarjosi ystävällisesti kyydin pellon laidalle. Pojat antoivat reilusti kiinni, mutta laidun kausi loppui nyt tähän!

Toivottavasti loppu viikko menee vähän seesteisemmin :)

Nostalgiaa

Viime viikonloppuna tallin mäellä oli todella nostalginen tunnelma, kun sinne kokoontui joukko 70-luvulla Seppälässä ratsastuksen aloittaneita naisia. Osa tästä porukasta halusi maastoilemaan ja joten taas päästiin tumpuloiden kanssa nauttimaan kauniista päivästä luonnon helmassa.

Tunnelma näiden "ikuisten heppatyttöjen" kesken oli jotenkin sanoin kuvaamaton! Vaikka viime tapaamisesta oli kulunut vuosia, tuntui, että jokainen heistä tunsi toisensa edelleen. Juttua tuntui piisaavan ja ilo joka heistä huokui tarttui varmasti muihinkin.

Olisin niin halunnun jäädä kuulemaan tarinoita siitä kuinka joku heistä oli aloittanu ratsastamaan Seppälän ihka ensimmäisellä alkeiskurssilla, kuinka yläkenttä oli aitaamaton ja hevoset eivät siinä ihan aina pysyneet, millaisia hevosia silloin oli ollut, kuinka asutusalue oli ollut kesäisin hevosten laidunta....näitä olisi varmarmasti olis ollut kerrottavana vaikka kuinka! Oli kumminkin jatkettava tallihommia ja jätettävä rouvat viettämään iltaa Seppälän pirttiin.

Toivottavasti näitä hyviä muistoja saamme luoda vielä tulevillekkin pikkuratsastajille ja he samanlailla kokoontuisivat joukolla muistelemaan hetkiä joita ovat saaneet tallilla viettää.

Vaellusleiri Nro: 1. 22.-23.8.2015

Ensimmäinen vaellusleiri onnistuneesti takana! Fiilikset katossa sekä vetäjillä, että asiakkailla!

Tosiaan, meillä ei ole ennen vaellusleirejä pidetty ja nyt ajattelimme koittaa, että saadaanko tällainen viikonloppuleiri järjestettyä. Kysyntää maastoille on ollut ja niin myös vaellusleirille saatiin porukka kasaan!

Vaellusmatkaa lauantaina tuli yhteensä noin 20 km, jonka aikana pysähdyttiin laavulle, jossa odotti muurikka letut ja kahvit syöjiänsä. Laavulla saimmekin kokea jännittaviä hetkiä, kun eräs vanha herra koitti päästä laavun pihaan kääntämään autoaa, eksyessään väärälle tielle. Meidän hevoset kun oli sidottu tien viereen puhin kiinni, niin että osittain olivat tiellä. Muutenhan tässä ei mitään ongelmaa olisi ollut, mutta tällä herralla ei oikein ollut auton hallinta enää kunnossa, kaasun ja kytkimen käyttö hukassa, hevoset vähän kaasuttelevaa autoa ihmettelivät, niin kun mekin. Luulinkin ensin, että tämä herra kaasuttelee äkäisenä tiellä, että nyt hevoset pois alta! Riensin autolle kysymään, samalla jo yhden hevosen siirtäen pois tieltä, että josko hän hetken odottaisi, että saan kaikki hevosten kuskit laavulta hevosten luo siirtämään ne vähän sivumpaan, että hän pääsee ajamaan laavun pihaan. Mutta todella tämä herra ei sinne ollut tulossa, vaan kääntämässä vain autoa ja jatkamassa matkaa, niinpä hän lupasi peruuttaa autonsa pois. Nooh... hetken kaasuttelun jälkeen auto häipyi takaperin alamäkeen ja vaeltajat saivat juoda kahvinsa loppuun aivan rauhassa. Juuri kun vaellusporukka teki lähtöä laavulta, tämä vanha herra käveli tietä pitkin laavulle päin. Hän kysyi tuli kysymään olisiko meistä työntö apua,kun oli peruuttanut ojaan, samalla hän hämmästelli, että ollanko me kaikki naisia? Ajatteli varmaan, että akka porukalla ei auto liikahda mihinkään!

Ratsastajat oli jo selässä, joten kävelimme hevosten kanssa katsomaan, mikä tilanne on. Siellähän se vanhan herran auto oli yksi rengas ojan päällä keikkuen. Totesimme kumminkin, että koitetaan saada ajamalla se sieltä ojasta pois, vanha herra itse työnsi ja Riina hyppäsi auton rattiin ja kyllähän se siitä lähti, onneksi.

Lauantain pitkä vaellusreitti kesti taukoineen noin neljä tuntia, hevoset käyttäytyivät mallikaasti! Palkinnoksi pitkästä vaelluksesta hevoset pääsivät vielä viilentävälle uimareissulle.

Sunnuntaina porukka jaettiin kahtia lyhyemmälle lenkille. Ensin lähti täti porukka rauhalliselle palautuslenkille, lauantain reissu tuntui kovin jaloissa. Toinen reissu tehtiin vähän vauhdikkaammin nuorison kanssa, jolla ei tainnut tuntua eiliset ratsastukset missään!

Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu, näitä lisää!